Tilaan tutustumassa

Hurautimme autolla tilalle ja astuimme pihaan. Talon iso koko, avara piha sekä kylämäinen tunnelma olivat varmasti asioita, joihin jokainen meistä kiinnitti ensin huomiota. Veljeni totesi navetan näyttävän ainakin ulospäin hyväkuntoiselta. Kävelimme hiljalleen kohti pääovea ja koputimme oveen. Talon omistaja tuli avaamaan ja tervehti koko joukkoa sekä kehotti astumaan peremmälle. Kävelimme kuistin ja eteisen kautta tupaan, jossa aloimme tutustua paikkaan. Jokainen meistä arvioi hieman eri asioita. Minä ja Petri olimme käyneet jo niin monella tilalla ja keskustelleet niihin liittyvistä asioista, että meidän huomiomme kiinnittyivät pitkälti samoihin seikkoihin.

Tutustuimme ensin talon toiseen päähän ja sitten toiseen. Tämän jälkeen kävimme ullakolla ja mielestämme osasimme kysellä ”oikeita” asioita talon historiasta ja sitä kautta sen rakentamiseen ja myöhempiin vaiheisiin liittyvistä seikoista. Saimme mm. kuulla, että talo on hyvin vanha, rakennettu useammassa vaiheessa ja tarkat rakennusvuodet eivät olleet selvillä.
Ullakolla pystyi näkemään hirrestä tehdyistä vanhoista päädyistä, miten taloa oli aikoinaan jatkettu pariinkin kertaan.

Seuraavaksi siirryimme tarkastelemaan navettaa ensin alakerrasta ja sitten vintiltä. Meihin jokaiseen teki vaikutuksen se, miten hyvässä kunnossa navetta oli. En ollut uskoa, että tiilikatto on alkuperäinen 60-luvun alusta; katto oli aivan suora ja tiilet ehjiä.

Vanha aitta oli myös hyväkuntoinen ja seinässä oleva vuosiluku kertoi sen iäksi jo lähes 150 vuotta. Tutustuimme vielä muihin rakennuksiin. Oli kiva huomata, että erilaista vanhaa irtaimistoa oli säilynyt jonkin verran ja siitä pystyisi neuvottelemaan erikseen.

Ulkorakennuksiin ja pihapiirin tutustuttuamme siirryimme takaisin sisätiloihin, koska ulkona oli pureva pakkanen. Kiertelimme huoneissa vielä uudelleen ja samalla myyjän kanssa keskustellessa tuli esille muita taloon ja maatilaan yleisesti liittyviä seikkoja. Keskustelun myötä selvisi, että tilasta oli säilynyt melko suuri määrä asiakirjoja, kauppakirjoja, käsin piirrettyjä karttoja ym. papereita.

Keskustelimme myös irtaimistosta ja siitä, mitä taloon jäisi mahdollisen kaupan myötä. Myyjä toivoi, että tuleva omistaja ostaisi koko tilan ja jäljelle jäävän irtaimiston jolloin kokonaisuus säilyisi. Tämä oli meidänkin mielestä paras vaihtoehto tilakokonaisuuden säilyttämiseksi.

Tämän jälkeen lähdimme siskoni luo, johon muukin perheeni kokoontui. Keskustelimme siellä maatilasta ja katsoimme tietokoneelta ottamiamme kuvia. Ostoa puoltavia seikkoja tuntui löytyvän paljon. Tosin yksi tärkeä kohta, eli hintapyyntö, oli yli budjettirajamme ja se kummasti rauhoitti alkuinnostusta. Epätietoisina lähdimme ajamaan kotia kohti ja ajatuksissamme pyöri jatkuvasti maatila ja siihen liittyvät asiat. Tiesimme, että tulevina päivinä ei ajatuksiin tai uniin juuri muuta mahdu...

Tilaa katsomaan

Tänään olisi sitten ohjelmassa taas yksi maatilaan tutustuminen. Täytyy myöntää, että odotukset eivät ole korkealla, vaikka muutaman netissä olleen kuvan ja välittäjän sekä myyjän kanssa käytyjen puhelujen perusteella paikka vaikutti etsimämme kaltaiselta. Tämä tunne oli ollut jo niin monta kertaa aikaisemminkin ja pettymyksiä oli koettu.

Mukaan esittelyyn tulee myös pari sukulaista, kun asuvat melko lähellä kyseistä tilaa. Ja heitäkin varmasti kiinnostaa nähdä, minkälaisia paikkoja olimme käyneet jo pitkään katsomassa. Meistä tuntuu, että olisi hyvä kuulla muidenkin mielipiteitä eri asioista kiinteistön suhteen.

Huomenna maatilaa katsomaan

Huomenna olisi aikainen herätys ja vajaan 4 tunnin ajomatka tilalle. Koko matka tuntuu lähes yhdentekevältä.

Aikaisemmat pettymykset myynti-ilmoitusten unensekaisten pehmytpiirtoisten kuvien ja niitä todellisuudessa vastaavien lahonneiden hökkelitalojen kanssa ovat jo saaneet pessimismin nousemaan esiin. Tällä kertaa en antaisi mielikuvituksen innostaa turhiin odotuksiin. Menemme vain katsomaan taas yhtä tilaa. Ei siinä sen kummempaa.

Olisiko se tässä?

Jukka oli eilen löytänyt etuovi.com:sta myynnissä olevan vanhan maatilan. Sen kuvat olivat hieman suttuisia ja ne oli otettu harmaana syksyisenä iltapäivänä. Jotenkin ne eivät suoraan vastanneet sitä haaveissani olevaa mielikuvaa uljaasta vanhasta maatilan päärakennuksesta ja sen pihapiiristä, jota olimme jo kauan etsineet.

Kuvia tarkemmin katsoessa näki selvästi, että talo oli rakennettu joskus 1800-luvun alkupuolella ja sen kuisti oli uudelleenrakennettu myöhemmin. Navetta näytti haalistuneelta ja pihan nurmikenttä autiolta ja utuiselta.

Päätimme kuitenkin, ettei meillä ole varaa jättää tutustumatta tilaan ennen langettavaa tuomiota. Soitin ensin välittäjälle ja kävin läpi vakiintuneen sarjan tarkentavia kysymyksia remonteista, lattioiden ja kattojen materiaaleista, lämmitysmuodosta, vedestä, tontista, uuneista, kivijalasta, historiasta, omistussuhteista sekä muista taloon ja tonttiin liittyvistä yksityiskohdista.

Lopulta sovin välittäjän kanssa, että talon omistaja soittaisi minulle takaisin ja saisin hänen kanssaan sopia näytön. Näin voisimme samalla käydä yhdessä läpi kaikki tilaan ja sen historiaan liittyvät asiat.