Juhannuksen juhlaa!

Oli komeaa ottaa juhannusaattona virallisin menoin käyttöön uusi pihalle pystyttämämme lipputanko. Tämän 14-metrisen lipputangon ja Suomen lipun olimme saaneet kuukautta aikaisemmin lahjaksi sukulaisilta (siitä suurkiitokset!).

Lipunnostomenojen jälkeen tangon päässä hulmusi ylväänä yli kolmemetrinen siniristilippu ja koko pihapiiri vihersi kesäistä loistoaan. Oli aika levähtää ja viettää keskikesän juhlaa yhdessä ystävien kanssa.

Kiireinen kevät

Vaikka kirjoituksia Pohjolan vaiheista ei ole vähään aikaan ilmestynytkään tänne blogiin, ei se suinkaan tarkoita sitä, että työt tai innostus olisi jollakin tavoin loppuneet. Päinvastoin!

Olemme viettäneet jokaisen mahdollisen päivän kevään aikana Pohjolassa taloa korjaten, siivoten ja sistustaen. Pihaa ja ympäristöä kunnostaessa on välillä tuntunut siltä kuin moottorisaha, raivaussaha ja ruohonleikkuri olisivat kasvaneet kiinni käsiin - niin paljon niiden kanssa on saanut jatkuvasti työtä tehdä.

Lisäksi olemme aloittaneet navetan saunan kunnostamisen. Aluksi tavoitteenamme oli saada sauna kuntoon juhannukseksi, mutta kun olimme saaneet huonokuntoiset paneelit poistettua ja valettua uuden korotuksen padalle ja kiukaalle, totesimme ettei aika tule riittämään. Olemme yrittäneet hokea toisillemme, ettei kaikkea kannata ottaa tavoitteeksi heti ensimmäisenä vuonna ja olemme keskittyneet mielummin korjailemaan talon saunaa ja varmistamaan juhannuksen onnistunutta viettoa ystävien kesken.

"Mitä tulikaan tehtyä?"

Nyt kun kauppojen tekemisestä on kulunut jo muutama päivä, on onnittelujen lisäksi saanut vastaanottaa myös muutamia hyvin hämmästyneitä tiedusteluja. Osa kyselijöistä on epäillyt tämän olleen "jokin hetken mielijohde" tai pelännyt meidän kohta muuttavan kokonaan maalle(?). Joku toinen on taasen ollut varma, että päätyisimme muutamassa kuukaudessa konkurssiin.

Konkurssia on vaikea lähteä ennustamaan, mutta sen olen voinut kertoa, ettei tämä mikään hetken mielijohde ole ollut. On ymmärrettävää, että osa lähipiiristä on ollut omien sanojensa mukaisesti "shokissa". Olemmehan visusti varoneet puhumasta asiasta ennen kuin hankinta on selvä. Kaikki ne innostumiset ja pettymykset, joita olemme kahdestaan kokeneet lukuisia eri tiloja tutkiessamme olisivat varmasti jo väsyttäneet ystävämme ja sukulaiset koko aiheeseen aivan kuten meidät itsekin.

Vihdoinkin kaupantekopäivä!

Tänään oli vihdoinkin se kauan odotettu päivä! Täytyy myöntää, että olin jo monet kerrat pelännyt jonkin menevän pieleen ja kauppojen peruuntuvan. Suureksi yllätyksekseni kaupanteko eteni kuitenkin ripeästi ja tunnin kuluttua olimmekin uuden maatilan isäntiä.

Tilanne välittäjän luona oli aluksi varmasti molemmille osapuolille hieman vaikea. Voin vain kuvitella niiden rakkaiden muistojen määrää, jotka liittyvät vanhaan tilaan; sen rakennuksiin, huoneisiin ja pihapiiriin. Toivoin samalla salaa, etten itse ikinä joutuisi samaan tilanteeseen. Vaikka olinkin käynyt tilalla vasta kerran, sen rakennukset ja talon huoneiden yksityiskohdat olivat jo aloittaneet uuden elämän ajatuksissani ja tämä tarina oli vasta aluillaan.

Teimme ensin välittäjän ja virallisen kaupanvahvistajan läsnäollessa kauppakirjan, kävimme sen jälkeen pankissa maksamassa kaupan ja 4%:n varainsiirtoveron ja lopuksi nautimme yhteisestä kahvihetkestä ostoskeskuksen kahvilassa. Olin hämilläni.

Omistimme nyt 11 hehtaarin maatilan, jossa on iso päärakennus, kuuden lehmän navetta, aitta, kuivuri-/varastorakennus, kellari ja suuli. Sekä kaksi traktoria.

Kaksi traktoria! Ja minä, joka olin tähän saakka lähinnä katsellut kaukaa kaupungin työntekijöiden tai kerrostalon rakennusmiesten ajavan kauhakuormaajaa, joutuisinkin nyt itse ajamaan tilamme traktoreilla puita metsästä ja kyntämään peltoja!

Hankintapäätös

Maatilalla käynnin jälkeen olimme molemmat hieman hämillämme. Emme oikein kumpikaan tienneet, miten suhtautua näkemäämme ja kokemaamme. Tuntui, että olimme löytäneet paikan, jollaista olimme jo pitkään etsineet. Toisaalta hankintaan liittyi myös yksityiskohtia, joista emme olleet täysin varmoja. Yksi keskeisimmistä oli hintapyyntö, joka oli yli budjettimme. Tärkeänä seikkana olimme pitäneet myös tilan sijaintia vesistön äärellä. Nyt kyseessä oli ns ”kuivan maan” kohde. Lisäksi kohteessa oli tietysti myös lukuisia asioita, joiden me olisimme toivoneet olevan toisin. Olimme kuitenkin jo pitkään muistutelleet toisillemme ja itsellemme, että kovin harvoin kaikki toiveet ja haaveet toteutuvat yhdessä kohteessa.

Mietimme hankintaa päivisin töissä, illat kotona yhdessä ja öisin levottomissa unissa. Kävimme läpi hyviä ja huonoja puolia sekä yritimme palauttaa mieleen ne tärkeimmät seikat, joihin meidän tulisi kiinnittää huomiomme. Listasimme kysymyksiä sekä asioita, jotka tutustumiskäynnillämme olivat jääneet epäselviksi sekä soitimme välittäjälle ja myyjälle vielä useita kertoja, jotta saimme kaikkiin kysymyksiimme vastaukset. Samalla saimme paljon lisäinformaatiota kohteesta ja sen historiasta.

Oli hyvä huomata, että alusta lähtien sekä myyjälle että meille ostajina tuntuivat olevan samat asiat tärkeitä. Kuten esimerkiksi se, että tila säilyisi kokonaisena ja siihen liittyvää esineistöä siirtyisi kaupan mukana. Myös tilan historian merkitys oli kummallekin osapuolelle tärkeä. Ei ole kyse vain jonkin kohteen myymisestä ja ostamisesta vaan tämän nimenomaisen talon yli 200-vuotisen historian vaalimisesta ja jatkamisesta eteenpäin tuleville sukupolville. Uusina omistajina meillä on vastuu siitä, että tilaa hoidetaan ja sen vanhat ja uudet tarinat kantavat eteenpäin.

Ne muutamat, jotka tiesivät hankkeestamme, soittelivat ja kyselivät tilannetta. Oli tukalaa, kun ei itsekään tiennyt, mitä tehdä. Onko tämä nyt se meidän kohteemme ja pitääkö kaikki budjettilaskelmat ja lainaneuvottelut tehdä uudelleen? Pitäisikö tilaan käydä tutustumassa vielä kerran? Jos teemme tarjouksen ja se menee läpi, olemmeko saattaneetkin ylimitoittaa budjettimme ja sen seurauksena löydämme itsemme rahavaikeuksista? Pelkäsimme myös, ettei tila olisi pitkään myynnissä, koska kyseessä oli kuitenkin näin hieno kokonaisuus.

Mielessä pyöri yhä voimakkaammin kysymys, onko tämä nyt oikea kohde? Täytyy myöntää, että ainakin itse odottelin jopa jotain merkkiä ylhäältä. Jotain, joka auttaisi minua päätöksen tekemisessä. Mutta en huomannut mitään sellaista puolesta tai vastaan. Oli vain faktat, joiden perusteella päätös tuli tehdä.

Yhtenä miinus-puolena koin välimatkan kodin ja maatilan välillä. Se oli pidempi kuin olimme etukäteen haarukoineet. Minä olin valmis etsimään kohdetta pidemmältäkin, mutta Petri mietti usein ajomatkan pituutta kilometreinä ja ajoaikana. Nyt yllättäen hän oli valmis matkaamaan pidemmällekin. Tuntui muutenkin, että Petri oli tästä kohteesta jonkin verran innostuneempi kuin minä siitäkin huolimatta, että tilalla vaikutti olevan enemmän juuri niitä toivomiani asioita, joita olin listannut, kun muutama vuosi sitten aloimme suunnitella lomapaikan hankintaa.

Puheluissa sukulaisten kanssa ilmeni, että he olivat tilan hankkimisen kannalla. Heillä oli tietty mielikuva, mitä olimme etsimässä ja heidän mielestään tässä maatilassa olivat ne asiat kohdallaan. Se ehkä vakuutti meitäkin jonkin verran päätöksen tekemisen kanssa.

Alustava lainalupaus oli jo rahoituslaitokselta saatu ja sitä piti käydä vielä tarkentamassa. Sen jälkeen teimme rohkean tarjouksemme maatilasta. Jännitys oli melkoinen, mutta täytyy myöntää, etten siinä tilanteessa ehkä täysin ymmärtänyt, mitä olimme tekemässä. Välittäjä otti yhteyttä ja tarjousta jouduttiin vielä hieman hiomaan. Kun yllättäen saimme tiedon, että tarjouksemme on hyväksytty, se tuntui kuin unelta. Emme kyenneet oikein ymmärtämään, että tila on nyt meidän. Vasta seuraavien päivien aikana hankinta tuntui todellisemmalta, kun siitä kertoi sukulaisille ja ystäville. Samalla oma hämmästys ei enää tuntunutkaan kovin suurelta, kun vertasi sitä ystävien ja sukulaisten reaktioihin.

Ja olihan se kieltämättä outoa olla yhtäkkiä maatilan omistaja :)

Tilaan tutustumassa

Hurautimme autolla tilalle ja astuimme pihaan. Talon iso koko, avara piha sekä kylämäinen tunnelma olivat varmasti asioita, joihin jokainen meistä kiinnitti ensin huomiota. Veljeni totesi navetan näyttävän ainakin ulospäin hyväkuntoiselta. Kävelimme hiljalleen kohti pääovea ja koputimme oveen. Talon omistaja tuli avaamaan ja tervehti koko joukkoa sekä kehotti astumaan peremmälle. Kävelimme kuistin ja eteisen kautta tupaan, jossa aloimme tutustua paikkaan. Jokainen meistä arvioi hieman eri asioita. Minä ja Petri olimme käyneet jo niin monella tilalla ja keskustelleet niihin liittyvistä asioista, että meidän huomiomme kiinnittyivät pitkälti samoihin seikkoihin.

Tutustuimme ensin talon toiseen päähän ja sitten toiseen. Tämän jälkeen kävimme ullakolla ja mielestämme osasimme kysellä ”oikeita” asioita talon historiasta ja sitä kautta sen rakentamiseen ja myöhempiin vaiheisiin liittyvistä seikoista. Saimme mm. kuulla, että talo on hyvin vanha, rakennettu useammassa vaiheessa ja tarkat rakennusvuodet eivät olleet selvillä.
Ullakolla pystyi näkemään hirrestä tehdyistä vanhoista päädyistä, miten taloa oli aikoinaan jatkettu pariinkin kertaan.

Seuraavaksi siirryimme tarkastelemaan navettaa ensin alakerrasta ja sitten vintiltä. Meihin jokaiseen teki vaikutuksen se, miten hyvässä kunnossa navetta oli. En ollut uskoa, että tiilikatto on alkuperäinen 60-luvun alusta; katto oli aivan suora ja tiilet ehjiä.

Vanha aitta oli myös hyväkuntoinen ja seinässä oleva vuosiluku kertoi sen iäksi jo lähes 150 vuotta. Tutustuimme vielä muihin rakennuksiin. Oli kiva huomata, että erilaista vanhaa irtaimistoa oli säilynyt jonkin verran ja siitä pystyisi neuvottelemaan erikseen.

Ulkorakennuksiin ja pihapiirin tutustuttuamme siirryimme takaisin sisätiloihin, koska ulkona oli pureva pakkanen. Kiertelimme huoneissa vielä uudelleen ja samalla myyjän kanssa keskustellessa tuli esille muita taloon ja maatilaan yleisesti liittyviä seikkoja. Keskustelun myötä selvisi, että tilasta oli säilynyt melko suuri määrä asiakirjoja, kauppakirjoja, käsin piirrettyjä karttoja ym. papereita.

Keskustelimme myös irtaimistosta ja siitä, mitä taloon jäisi mahdollisen kaupan myötä. Myyjä toivoi, että tuleva omistaja ostaisi koko tilan ja jäljelle jäävän irtaimiston jolloin kokonaisuus säilyisi. Tämä oli meidänkin mielestä paras vaihtoehto tilakokonaisuuden säilyttämiseksi.

Tämän jälkeen lähdimme siskoni luo, johon muukin perheeni kokoontui. Keskustelimme siellä maatilasta ja katsoimme tietokoneelta ottamiamme kuvia. Ostoa puoltavia seikkoja tuntui löytyvän paljon. Tosin yksi tärkeä kohta, eli hintapyyntö, oli yli budjettirajamme ja se kummasti rauhoitti alkuinnostusta. Epätietoisina lähdimme ajamaan kotia kohti ja ajatuksissamme pyöri jatkuvasti maatila ja siihen liittyvät asiat. Tiesimme, että tulevina päivinä ei ajatuksiin tai uniin juuri muuta mahdu...

Tilaa katsomaan

Tänään olisi sitten ohjelmassa taas yksi maatilaan tutustuminen. Täytyy myöntää, että odotukset eivät ole korkealla, vaikka muutaman netissä olleen kuvan ja välittäjän sekä myyjän kanssa käytyjen puhelujen perusteella paikka vaikutti etsimämme kaltaiselta. Tämä tunne oli ollut jo niin monta kertaa aikaisemminkin ja pettymyksiä oli koettu.

Mukaan esittelyyn tulee myös pari sukulaista, kun asuvat melko lähellä kyseistä tilaa. Ja heitäkin varmasti kiinnostaa nähdä, minkälaisia paikkoja olimme käyneet jo pitkään katsomassa. Meistä tuntuu, että olisi hyvä kuulla muidenkin mielipiteitä eri asioista kiinteistön suhteen.

Huomenna maatilaa katsomaan

Huomenna olisi aikainen herätys ja vajaan 4 tunnin ajomatka tilalle. Koko matka tuntuu lähes yhdentekevältä.

Aikaisemmat pettymykset myynti-ilmoitusten unensekaisten pehmytpiirtoisten kuvien ja niitä todellisuudessa vastaavien lahonneiden hökkelitalojen kanssa ovat jo saaneet pessimismin nousemaan esiin. Tällä kertaa en antaisi mielikuvituksen innostaa turhiin odotuksiin. Menemme vain katsomaan taas yhtä tilaa. Ei siinä sen kummempaa.

Olisiko se tässä?

Jukka oli eilen löytänyt etuovi.com:sta myynnissä olevan vanhan maatilan. Sen kuvat olivat hieman suttuisia ja ne oli otettu harmaana syksyisenä iltapäivänä. Jotenkin ne eivät suoraan vastanneet sitä haaveissani olevaa mielikuvaa uljaasta vanhasta maatilan päärakennuksesta ja sen pihapiiristä, jota olimme jo kauan etsineet.

Kuvia tarkemmin katsoessa näki selvästi, että talo oli rakennettu joskus 1800-luvun alkupuolella ja sen kuisti oli uudelleenrakennettu myöhemmin. Navetta näytti haalistuneelta ja pihan nurmikenttä autiolta ja utuiselta.

Päätimme kuitenkin, ettei meillä ole varaa jättää tutustumatta tilaan ennen langettavaa tuomiota. Soitin ensin välittäjälle ja kävin läpi vakiintuneen sarjan tarkentavia kysymyksia remonteista, lattioiden ja kattojen materiaaleista, lämmitysmuodosta, vedestä, tontista, uuneista, kivijalasta, historiasta, omistussuhteista sekä muista taloon ja tonttiin liittyvistä yksityiskohdista.

Lopulta sovin välittäjän kanssa, että talon omistaja soittaisi minulle takaisin ja saisin hänen kanssaan sopia näytön. Näin voisimme samalla käydä yhdessä läpi kaikki tilaan ja sen historiaan liittyvät asiat.