"Mitä tulikaan tehtyä?"

Nyt kun kauppojen tekemisestä on kulunut jo muutama päivä, on onnittelujen lisäksi saanut vastaanottaa myös muutamia hyvin hämmästyneitä tiedusteluja. Osa kyselijöistä on epäillyt tämän olleen "jokin hetken mielijohde" tai pelännyt meidän kohta muuttavan kokonaan maalle(?). Joku toinen on taasen ollut varma, että päätyisimme muutamassa kuukaudessa konkurssiin.

Konkurssia on vaikea lähteä ennustamaan, mutta sen olen voinut kertoa, ettei tämä mikään hetken mielijohde ole ollut. On ymmärrettävää, että osa lähipiiristä on ollut omien sanojensa mukaisesti "shokissa". Olemmehan visusti varoneet puhumasta asiasta ennen kuin hankinta on selvä. Kaikki ne innostumiset ja pettymykset, joita olemme kahdestaan kokeneet lukuisia eri tiloja tutkiessamme olisivat varmasti jo väsyttäneet ystävämme ja sukulaiset koko aiheeseen aivan kuten meidät itsekin.

Vihdoinkin kaupantekopäivä!

Tänään oli vihdoinkin se kauan odotettu päivä! Täytyy myöntää, että olin jo monet kerrat pelännyt jonkin menevän pieleen ja kauppojen peruuntuvan. Suureksi yllätyksekseni kaupanteko eteni kuitenkin ripeästi ja tunnin kuluttua olimmekin uuden maatilan isäntiä.

Tilanne välittäjän luona oli aluksi varmasti molemmille osapuolille hieman vaikea. Voin vain kuvitella niiden rakkaiden muistojen määrää, jotka liittyvät vanhaan tilaan; sen rakennuksiin, huoneisiin ja pihapiiriin. Toivoin samalla salaa, etten itse ikinä joutuisi samaan tilanteeseen. Vaikka olinkin käynyt tilalla vasta kerran, sen rakennukset ja talon huoneiden yksityiskohdat olivat jo aloittaneet uuden elämän ajatuksissani ja tämä tarina oli vasta aluillaan.

Teimme ensin välittäjän ja virallisen kaupanvahvistajan läsnäollessa kauppakirjan, kävimme sen jälkeen pankissa maksamassa kaupan ja 4%:n varainsiirtoveron ja lopuksi nautimme yhteisestä kahvihetkestä ostoskeskuksen kahvilassa. Olin hämilläni.

Omistimme nyt 11 hehtaarin maatilan, jossa on iso päärakennus, kuuden lehmän navetta, aitta, kuivuri-/varastorakennus, kellari ja suuli. Sekä kaksi traktoria.

Kaksi traktoria! Ja minä, joka olin tähän saakka lähinnä katsellut kaukaa kaupungin työntekijöiden tai kerrostalon rakennusmiesten ajavan kauhakuormaajaa, joutuisinkin nyt itse ajamaan tilamme traktoreilla puita metsästä ja kyntämään peltoja!

Hankintapäätös

Maatilalla käynnin jälkeen olimme molemmat hieman hämillämme. Emme oikein kumpikaan tienneet, miten suhtautua näkemäämme ja kokemaamme. Tuntui, että olimme löytäneet paikan, jollaista olimme jo pitkään etsineet. Toisaalta hankintaan liittyi myös yksityiskohtia, joista emme olleet täysin varmoja. Yksi keskeisimmistä oli hintapyyntö, joka oli yli budjettimme. Tärkeänä seikkana olimme pitäneet myös tilan sijaintia vesistön äärellä. Nyt kyseessä oli ns ”kuivan maan” kohde. Lisäksi kohteessa oli tietysti myös lukuisia asioita, joiden me olisimme toivoneet olevan toisin. Olimme kuitenkin jo pitkään muistutelleet toisillemme ja itsellemme, että kovin harvoin kaikki toiveet ja haaveet toteutuvat yhdessä kohteessa.

Mietimme hankintaa päivisin töissä, illat kotona yhdessä ja öisin levottomissa unissa. Kävimme läpi hyviä ja huonoja puolia sekä yritimme palauttaa mieleen ne tärkeimmät seikat, joihin meidän tulisi kiinnittää huomiomme. Listasimme kysymyksiä sekä asioita, jotka tutustumiskäynnillämme olivat jääneet epäselviksi sekä soitimme välittäjälle ja myyjälle vielä useita kertoja, jotta saimme kaikkiin kysymyksiimme vastaukset. Samalla saimme paljon lisäinformaatiota kohteesta ja sen historiasta.

Oli hyvä huomata, että alusta lähtien sekä myyjälle että meille ostajina tuntuivat olevan samat asiat tärkeitä. Kuten esimerkiksi se, että tila säilyisi kokonaisena ja siihen liittyvää esineistöä siirtyisi kaupan mukana. Myös tilan historian merkitys oli kummallekin osapuolelle tärkeä. Ei ole kyse vain jonkin kohteen myymisestä ja ostamisesta vaan tämän nimenomaisen talon yli 200-vuotisen historian vaalimisesta ja jatkamisesta eteenpäin tuleville sukupolville. Uusina omistajina meillä on vastuu siitä, että tilaa hoidetaan ja sen vanhat ja uudet tarinat kantavat eteenpäin.

Ne muutamat, jotka tiesivät hankkeestamme, soittelivat ja kyselivät tilannetta. Oli tukalaa, kun ei itsekään tiennyt, mitä tehdä. Onko tämä nyt se meidän kohteemme ja pitääkö kaikki budjettilaskelmat ja lainaneuvottelut tehdä uudelleen? Pitäisikö tilaan käydä tutustumassa vielä kerran? Jos teemme tarjouksen ja se menee läpi, olemmeko saattaneetkin ylimitoittaa budjettimme ja sen seurauksena löydämme itsemme rahavaikeuksista? Pelkäsimme myös, ettei tila olisi pitkään myynnissä, koska kyseessä oli kuitenkin näin hieno kokonaisuus.

Mielessä pyöri yhä voimakkaammin kysymys, onko tämä nyt oikea kohde? Täytyy myöntää, että ainakin itse odottelin jopa jotain merkkiä ylhäältä. Jotain, joka auttaisi minua päätöksen tekemisessä. Mutta en huomannut mitään sellaista puolesta tai vastaan. Oli vain faktat, joiden perusteella päätös tuli tehdä.

Yhtenä miinus-puolena koin välimatkan kodin ja maatilan välillä. Se oli pidempi kuin olimme etukäteen haarukoineet. Minä olin valmis etsimään kohdetta pidemmältäkin, mutta Petri mietti usein ajomatkan pituutta kilometreinä ja ajoaikana. Nyt yllättäen hän oli valmis matkaamaan pidemmällekin. Tuntui muutenkin, että Petri oli tästä kohteesta jonkin verran innostuneempi kuin minä siitäkin huolimatta, että tilalla vaikutti olevan enemmän juuri niitä toivomiani asioita, joita olin listannut, kun muutama vuosi sitten aloimme suunnitella lomapaikan hankintaa.

Puheluissa sukulaisten kanssa ilmeni, että he olivat tilan hankkimisen kannalla. Heillä oli tietty mielikuva, mitä olimme etsimässä ja heidän mielestään tässä maatilassa olivat ne asiat kohdallaan. Se ehkä vakuutti meitäkin jonkin verran päätöksen tekemisen kanssa.

Alustava lainalupaus oli jo rahoituslaitokselta saatu ja sitä piti käydä vielä tarkentamassa. Sen jälkeen teimme rohkean tarjouksemme maatilasta. Jännitys oli melkoinen, mutta täytyy myöntää, etten siinä tilanteessa ehkä täysin ymmärtänyt, mitä olimme tekemässä. Välittäjä otti yhteyttä ja tarjousta jouduttiin vielä hieman hiomaan. Kun yllättäen saimme tiedon, että tarjouksemme on hyväksytty, se tuntui kuin unelta. Emme kyenneet oikein ymmärtämään, että tila on nyt meidän. Vasta seuraavien päivien aikana hankinta tuntui todellisemmalta, kun siitä kertoi sukulaisille ja ystäville. Samalla oma hämmästys ei enää tuntunutkaan kovin suurelta, kun vertasi sitä ystävien ja sukulaisten reaktioihin.

Ja olihan se kieltämättä outoa olla yhtäkkiä maatilan omistaja :)